Sunnuntain sateen odotus sai yhdeksän possua liikkeelle – toki yksi kuumeinen palasi baarilta vuoteen ikiomaksi.
Päätimme tutustua Genalguacil-nimiseen puebloon. Etenimme sinne Esteponan kautta Jubriquen ohi… vaan viimeisessä risteyksessä uhkailtiin, että tie on poikki ja Kari tiesi lisäksi, että joutuisimme hiekkatielle… joten muutos pläniin ja syömään tuttuun Venta San Juaniin nurkan taakse…
Ruokapöydässä Kreikan ja EMU-alueen tilanne huolestutti edelleen ja tsäänssit sille, että eurojohtajat tekevät viisaita ja näkymättömät markkinavoimat uskovat jutut olkoon fifty-fifty. Maanantai-aamuna näemme joko mustan maanantain, jolloin pörssi ja pankit nikottelevat avaamisensa kanssa, Euro devalvoituu 20%, menovesi maksaa 1,50€/litra ja muuta kivaa…. tai sitten alkaa huikea ralli, jolloin sijoittajat saavat takasin viime päivinä menettäneet aneensa, euro vahvistuu ja bensa halpenee ja vielä paljon till… jompsikumpsi, mutta ei mitään siltä väliltä….. Pianhan se maanantai on, jolloin tiedämme eikä tartte arvailla….
Toki enemmän huolestutti ravintolan viinien laatu… valkkariksi toivat paskaa Barbadilloa ja talon punkuksi omaa pullotustaan Riojan alueelta.. veikkasimme, että tuo punainen etikkaliemi ei ole ylittänyt Andalusian rajaa…. tai mistä lie…? yritimme löytää pitkää hyvää jälkimakua, bouqueta, viipyilevää vivahkuutta, kukkeaa tuoksua… turhaan…. vaan totesimme, että on ainakin antavaa ellei jopa ylenantavaa….
Meikäläisen moton vaihteisto tai kytkin tai molemmat vinoilivat tai kaikki oli vain mielikuvitustani, mutta välillä vedettiin vaijeria kireämmälle ja vaihteensiirtotankoa pidemmäksi, mutta nikottelu jatkui. Pääsin sentään kotiportille, jolloin kytkin ei irrottanut enää ollenkaan eli kaput mikä kaput. Kytkinvipu jäi rentona puoliväliin ja sen pituinen se…. Selailin service manuaalia, mutta en tullut hullua hurskaammaksi…. tai miten tämmöinen uskonnoton ihminen voi ikinä tulla mitenkään hurskaaksi….
Kaikesta huolimatta reissu oli kiva ja paluu oli Casaresin kautta. Mukana olleet ladyt Anne ja Kirsi pitivät kauniilla hymyllään spiritin korkealla. Reissun loparidrinksut otimme Capopinon sataman katveessa ilta-auringon lämmön hyväillessä vuoristonilmastossa ahavoituneita kasvojamme ja jostain kaukaa oli aistittavissa rakkauden lyyrisiä sulosointuja….. mistä lie?
----
EDIT 11.5.2010 by Kari:
Lisätty reissun video, löytyy tämän viestiketjun seasta, tässä suora linkki:
http://costariders.com/index.php/topic,880.msg4420.html#msg4420