Stock Holm baarilla oli hiljaista kun Costaridersilla oli yleinen krapulapäivä… jostain syystä… Toki oli myös kaksi ajokuntoista eli Harri oli paikalla.
Olimme jo aikaisemmin jutelleet, että kokeilisin Harrin
American Ironhorsea eli vaihdoimme mopot ja ajeltiin Sotogranden satamaan. Harri oli pohjustanut: ”joko pidät pyörästä tai sitten et ollenkaan”.
Olkoon tämä sitten ajoraportti American Ironhorsesta Tekniikan Maailman malliin…
Ulkoisesti Ironhorse on tehty hyvistä osista. Akseliväli on 215 cm eli etupäässä on miehekkäästi pituutta, jota vielä ajajan jatkeena oleva pystyyn nostettu tankki korostaa. Niinhän monet muutoinkin sanoo, että moottoripyörää ei tarvittaisi ollenkaan ja se on vain miehisyyden jatke – mene ja tiedä? Suomen lain mukaan maksimiakseliväli voi olla 200 cm eli pitkäkeula menee hieman pitkäksi, mutta onhan niitä paljon pitkäkeulaisempiakin vaikka kuinka. Varusteista puuttuu bensamittari ja kun tankkikin vetää vain 13,5 litraa, trippimittaria on syytä hyödyntää.
Komea kromattu ilmanputsari on silmiinpistävän hieno yksityiskohta ja nopeusmittarin hi-tec olemus kertoo, että nyt ei olla minkään perusHD-lelun kanssa tekemisissä. Harri on asennuttanut jälkikäteen myös öljynlauhduttimen, joten myös kuumat kelit ja ruuhkaan pysähtymiset sallitaan.
Moottorin tehot olivat riittävät, S&S, 107 kuutiotuumaa tilavuutta eli about 1753 cc. Koska moottorissa ei ole mitään tasapainotusta ja se on tiukasti kiinni rungossa, vibrat ovat selvästi joitain muita motoja tuntuvammat – olkoonkin, että ne ovat Beach Boysien sanoilla: ”good vibrations”.
Jarrut olivat mieleen eli edessä on tuplalevyt ja kussakin neljä pistonia. Mun Fatboyssa on vain yksi levy ja siinä vaivaiset kaksi pistonia ja eron kyllä huomaa eli voisi sanoa että peli meni 4:1. Kun myös jarruletkut ovat metallipunottuja, ne eivät anna periksi ja sitäkin kautta jarrutehot ovat paremmat. Vielä kun jarrulevyt olisivat kelluvaa tyyppiä, etujarrut olisivat täydelliset, mutta hyvät nytkin. Miksi ihmeessä HD vielä Anno Domini 2008 väsää noita tehottomia jarruja?
Vaihteita löytyi seksikkäästi kuusi kappaletta ja suurimmat saattoivat olla jopa ylivaihteita? Koska myllyn tehot riittivät, myös kuutonen laukkasi kuten orin pitääkin. Ainoa heikko juttu oli helvetin jäykkä kytkin – sen käyttö vaatii todella poweria ja naisen pieni kätönen saisi puristaa tosissaan. Toki siihen on saatavilla helposti asennettava nestekytkin eli itse laittaisin siihen sellaisen.
Satula oli päin persettä niin kuin kaikissa pyörissä ja niinhän sen pitää ollakin. On saattanut olla hintava satula, koska oli käärmeennahkaa ja keskelle oli vielä otettu toisesta käärmeestä erivärinen spotti, jolloin näytti vähän samalta kuin kalsareissa olisi jarrutusjälki. No, lopulta todella hyvä satula eli ei valittamista.
Ajo-ominaisuudet ja ajoasento? En ole ennen ajanut pitkäkeulalla – puhumattakaan oikein Ironhorsella. Yllätyin erittäin positiivisesti sen ajon helppoudesta. Mulla on pitkät raajat ja tietenkin sitten vastaavasti vain sopivanmittainen keskiosa – joka tapauksessa ajoasento oli hieman eteenpäin kallistuneena ja mun mitoille passeli – jalkatapit olisin toivonut hieman eteenpäin, mutta mopohan ei ole mikään meikäläiselle mittatilaustyönä tehty.
Ohjausgeometriassa on tehty ainakin jotain oikein ja sehän ei ole yleistä koptereista puhuttaessa. Ohjaus ei vetänyt mihinkään suuntaan ja pyörä käyttäytyi älyttömän tasapainoisesti. Sillä voisi vedellä rantatien kaarteissa tuhatta ja sataa – niin ei tietenkään tehdä. Itse asiassa tuntui siltä, että ajo-ominaisuudet vain paranivat 120 km/h paremmalla puolella eli ei ole mitään ongelmaa tulla kovallakin vauhdilla tavallisten teiden mutkiin! En kokeillut vuoristossa eli sieltä löytyy taatusti uudenlaista haastetta paljon enemmän. Olin aina kuvitellut, että pitkäkeulat ovat pirullisia ja vaikeita ajettavia ja niillä pitäisi ajaa vain suoria teitä ja niitäkin hiljaa…. nyt olen ihan toista mieltä!
Harrin Ironhorsen perää on korotettu, koska se kolhi aivan liian usein maata. Matala se on vieläkin ja kun siihen ynnää pitkän akselivälin, on syytä varautua pohjakosketuksiin ajohidasteita ylitettäessä. Mm. Sotogranden satamassa on sellainen ja vaikka ajoin esteeseen hiljaa, pohja raapaisi eli seuraavalla kerralla tuollaisen ylitys vinottain.
Palatakseni alkuperäiseen kysymysasetteluun… pidinkö? Pakko myöntää, että siinä oli munaa ja se on todella miehekäs rautaratsu! Harmi, että niitä ei voi tuoda Suomeen tai Espanjaan – ainakaan kovin helposti eli prosessi voi kestää kaksi vuotta tai ikuisuuden? Harri lienee ratkonut ikuisuusasiat joko rukoilemalla tai kovalla työllä - veikkaan jälkimmäistä, koska pyörä rekisteröitäneen pian Suomeen – siellä se on taatusti näyttelymopo näkyvällä paikalla..
Ja mitä tulee mopon huomioarvoon, millä ei tietenkään ole mitään merkitystä.... jo tuolla reissulla sitä kuvattiin, päät kääntyivät alvariinsa eli joku nuorimies voisi sanoa, että sillä mopolla saa....
Aihe: Ironhorsen testiajo (Luettu 1463 kertaa)